Tämä tässä on Erkki-Martti Tulimetsä. Miehen yksinhuoltaja-pullonkerääjä-isä oli hiljattain siirtynyt ajasta iäisyyteen, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että Erkki-Martti sai 500 simoleonin perinnön kokonaan omaan käyttöönsä. Eläkesijoittamisen sijaan Erkki-Martti suuntasi matematiikanlaitokselle Academia Simulumiin. Olihan hänen suurin unelmansa joskus päästä Ihmemaan kaupunkisuunnittelijaksi.
Toimeliaana miehenä hän suuntasi ensimmäisenä uuden aivan yliopiston kupeessa sijaitsevan Hiekkalinna-asuntolan roskiksille dyykkaamaan. Tämä oli nyt hänen kotinsa, ja hänen tulisi olla täällä kuin kotonaan ja toteuttaa tulevaisuudessa isänsä viimeinen toive: "Poikani!, Lisäänny ja täytä maa!"
"ENEMY PENTAKILLLL!!!"
Kaikeksi onneksi aavikon luksusasuntolassa oli myös pelikone. Kotona asuessaan Erkki-Martti oli joutunut hakeutumaan typerien kavereidensa luokse pelaamaan, eikä hänen ennestään huonoa mainettaan ollut kohentanut se, että sosiaalinen kommunikaatio ystävien luona rajoittui onlinepelien chattipalstoihin. Suosikkiharrastukselle oli onneksi aikaa, sillä fiksulta Erkki-Martilta opiskelut hoituivat sivuduunina.
"Kuule, saisinko vuorostani käydä koneella katsomassa Suomi24-viestini?"
Asuntolassa asui kuitenkin myös muita, ja näillä eväillä Erkki-Martin oli edettävä. Kuutti oli kuitenkin asuntolan ärsyttävimpiä simejä turhine toimineen, jotka jotenkin aina sattuivat Erkki-Martin aktien tielle. Myöhemmin miehistä tuli kuitenkin pakon edessä ystäviä. Oli tyydyttävä niihin, joita oli tarjolla.
"Katsokaa näitä joustavia liikkeitä kauniit neidot!"
Erkki-Martti ei voinut ymmärtää miksi matikanluennoilla vallitsi sanomaton normi siitä, kuka istui edessä ja kuka takana. Päästäkseen eturiviin hän aloitti jumppaamisen. Sutjakat venytykset toivat hänen ympärilleen kiitettävän lauman tyttöjä. Erkki-Martti oli innoissaan. "Tämä siis on elämää!"
"Onko siellä lisää tyttöjä?!"
Erkki-Martin pettymykseksi naiset kuitenkin kaikkosivat hänen päästessään oikeasti tanssimaan alkuverryttelyjen jälkeen. Mutta oli hän sentään oppinut sen, että tosipaikan tullen olisi vain pitänyt olla oma itsensä, eikä alkaa esittämään mitään.
Hien haju alkoi olla kuvottava, ja Erkki-Martin oli siirryttävä pikaisesti saniteettitiloihin.
"Tosimies ei ovea sulje!"
Erkki-Martti oli ihan tosissaan asettunut taloksi, eikä viitsinyt edes sulkea vessanovea. Eihän hän tavallaan edes tajunnut oven olemassaoloa, kun ei sellaista isän poikamiesboxissakaan tainnut olla.
"Muistatko kun olimme helluntai-yönä samalla biojäteastialla?<3"
Tuo kaunis neito tuossa on Turma Nippeli. Erkki-Martin ensimmäinen tyttöystävä. Turma ja Erkki tapasivat sattumalta molempien ollessa dyykkausreissulla stadissa sijaitsevan 50-luvun kulmakuppilan roskiksilla. Aluksi he eivät olleet huomaavinaankaan toisiaan, mutta loppujen lopuksi näitä kummallisia samoille apajille osumisia alkoi esiintyä yhtä tiheämmin ja tiheämmin. Eräänä iltana jätepuristamolla rakkaus sitten roihahti palamaan muhevan ensisuudelman muodossa.
Turma oli töissä salaisen tutkimuksen päällikkönä kunnioitetussa tieteellisessä laboratoriossa.
" Opiskelin kemiaa 14-vuotiaana yliopistolla", Turma sopersi hieman punastuneena, ja lisäsi, ettei tietoa pitäisi huudella kovin laajalti
"Pelkään kuollakseni häviäväni itselleni!"
Nyt kun Erkki-Martilla oli maailman fiksuin ja vielä omanlaisensa tyttöystävä, tuli hänelle paineita panostaa edes hieman matematiikanopintoihinsa, jotta pääsisi nopeasti Ihmemaahan Turman luokse hyvien säästöjen kera.
Logiikan kehittäminen oli aluksi tuskallista, sillä Erkki-Martti olisi mieluummin tiiraillut tähtiä teleskoopilla, kuin pelannut shakkia, mutta shakista oli opeteltava pitämään. Asuntolassa kun ei vaihtoehtoja kaameasti ollut.
(Yksin pelaaminen oli loppujen lopuksi kuitenkin paremman tuntuinen idea kuin ainoan kampuslaisen ystävänsä, Tollo-Kuutin, kanssa pelaaminen. Erkki-Martin mielestä he olivat ystäviä vain olosuhteiden pakosta.)
"Kyllä isä nyt olisi ylpeä!"
Kolmisen vuotta opiskeltuaan, Erkki-Martille oli kertynyt palkintorahoja hyvistä tenttituloksista jo sen verran, että hän kykeni vuokraamaan pienen kaksion kampuksen laidalta. Sisustukseen ei ollut vielä varaa panostaa, mutta maallisen omaisuuden vähäisyys ei liiemmin miestä harmittanutkaan. Olihan hänellä Turma ja loistava tulevaisuus.
" Oi pullapalleroiseni!"
Turman ja Erkki-Martti kävivät nykyään myös julkisilla treffeillä dyykkausreissujen lisäksi. Suosikkipaikaksi oli muodostunut jo ulkoapäin tuttu 50-luvun kulmakuppila. Stadi oli helppo paikka tavata, sillä se sijaitsi Ihmemaan ja Academia Simulumin välissä, joten molempien matka tapaamispaikalle oli yhtä pitkä.
Kuppilan nurkassa seisova valokuvauskoppi tarjosi Erkki-Martille mahdollisuuden.
"Kuule sydämenlämmittäjäni, mitäs jos kävisimme ikuistamassa yhteiselomme?", Erkki-Martti ehdotti Turmalle, joka suostui ilomielin.
"Rakastan valokuvaamista!", Turma vielä huudahti kun he juoksivat kohti koppia.
"Sori en mä voinut tietää!"
Erkki-Martti huomasi kuitenkin käsittäneensä tilanteen hieman väärin löytäessään itsensä takamuksiltaan kulmakuppilan kivilattialta kuvauskopin edestä.
"Minä en harrasta esiaviollista seksiä!", Turma karjahti vihaisena niin että koko kuppilakansa kuuli.
Nauruntirskahduksia kuului pöydästä jos toisesta ja Erkki-Martti tunsi punan leviävän kasvoilleen.
"Anna anteeksi sydänkäpyseni, en minä millään voinut arvata!"
Erkki-Martin seuraava liikku oli reilusti onnistuneempaa laatua. Hän teki kuin oikea herrasmies olisi tässä tilanteessa tehnyt, ja aneli Turmalta anteeksiantoa viaton ilme kasvoillaan.
"No olkoon, jos tästälähin lupaat kunnioittaa arvojani", Turma sanoi.
"Kyllä! Ei meillä ole mikään kiire yhtään minnekkään. Sitäpaitsi, saimmehan me sentään kuviakin", Erkki-Martti yritti lisätä tilanteeseen jotain positiivista.
Turma tuhahti, mutta ohjasi Erkki-Martin silti kanssaan baaritiskille.
"Kiitos Ismo, että suostuit tekemään tämän palveluksen, en itse millään ehtinyt dyykkaamaan, sillä minun oli pakko hieman siistiä vessaa", Erkki-Martti kiitteli.
"Ei se mitään! Ilo on minun puolellani. Sitäpaitsi, nämä ovat vielä tuoreita!", Ismo intoili.
Erkki-Martin viimeinen yliopistokevät oli jo pitkällä. Turma oli ollut pitkällä matkalla serkkunsa luona kaukoidässä, ja Erkki-Martti oli sillävälin hionut taitojaan ruoanlaiton saralla voidakseen valmistaa Turmalle muhevan tervetuloillallisen. Turma oli siis tulossa illalla käymään.
"Hmm. Kalkkuna on ruskistunut juuri oikeista kohdista!"
Illalliselle Erkki-Martti oli loihtinut oman bravuurinsa. Kokonaisen kalkkunan muutamien rehujen kera. Turma itsekin oli melkoisen hyvä kokki, mutta tuntui pitävän Erkki-Martin luomuksista aina vain entistä enemmän.
"Oletko varma ettei hän ole sinun perääsi?"
Erkki-Martti kertoi turmalle myös uudesta kämppiksestään, Kaino Knuuttilasta. Kaino oli muuttanut Erkin kanssa saman katon alle heidän ystävystyttyään yliopiston matikkakerhossa.
Kainon muuttamisesta kämppään oli hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Tyttö oli jäämässä valmistumisensa jälkeen töihin yliopistolle, ja voisi siten jäädä asuttamaan Tulimetsien kampuksen asuntolaa siksi aikaa kunnes sille taas tulisi käyttöä.
"Oletko varma, ettei suhteessanne ole mitään sellaista?" Turma uteli huolestuneena.
"Kaino kirjoittelee päiväkirjaansa vain nallekarhustaan! Ole huoleti!"
"Siinä on söpö keittiö!"
Turma kertoi Erkki-Martille, että oli hankkinut heille pienen yhteisen talon Ihmemaasta. Se oli vielä hieman keskeneräinen, sillä eihän pariskunnalla loppujen lopuksi paljoa maallista mammonaa ollut Turman hyvästä ammatista huolimatta.
"Muutathan sinne kanssani, kun valmistut!", Turma aneli ikään kuin hänen olisi mahdollista saada kieltävä vastaus.
"Kuinka voisinkaan sanoa ei. Rakkauteni sinua kohtaan on kuin ripuli, sitä ei kertakaikkisestikaan voi pidätellä!", Erkki-Martti huudahti rakkaalleen sädehtivä hymy kasvoillaan.
Kainon ilme oli näkemisen arvoinen tämän kuullessa tulisesti rakastuneen pariskunnan keskustelun.
"Täältä tullan elämä!"
Erkki-Martti oli pian papereiden kouraansaamisen jälkeen lähdössä kohti Ihmemaata. Kaino oli lähinnä iloinen siitä, että mies lähti. Hän voisi vihdoin tuoda ystäviään luokseen kyläilemään ilman, että hän joutuisi häpeilemään omituista kämppistään.
Erkki-Martti sen sijaan, noh, hän oli lähinnä onnellinen elämästään.
Selvä, ei mulla oikeastaan muuta, kuin että kirjoittaminen oli ensikertalaiselle vähän rasittavaa kun en muistanut tallentaa luonnosta välissä ja teksti katosi monet, ja taas monet kerrat. Uudelleen kirjoittaminen kerta toisensa jälkeen oli hieman hermoja raastavaa. MUTTA SAIN SEN VALMIIKSI.
Kommentti on tervetullutta : >
Kommentit