Asiaan kuuluvaa musaa. Klikkaa, niin saat oikeat fiilikset!

Oman kodin lämpö ja autuus.

Erkki-Martti tunsi jo poltetta takalistossaan. Poltetta, jonka yksin Turma voisi parantaa. Toisaalta hän jollain sairaalla tavalla nautti siitä, että Turma yhä kidutti häntä, miestä, jolla oli tietyistä syistä tulipalokiire naimisiin elämänsä naisen kanssa.

Jos Erkki-Martti olisi jo ollut työelämässä, hän olisi varmasti netonnut reilun viikon sairaslomaa ja pari tonnia pillereitä mukaansa terveyskeskuksesta tulisesti kuohuvien tunteidensa vuoksi. Tässä asiassa lääketide olisi kuitenkin ollut täysin voimaton. Turman läheisyys olisi ainoa lääke Erkki-Martin kummalliseen taikinamaiseen käytökseen.

"Oi Turma, oi Turma kaipaan lemmenlääkintää!"

Kului minuutteja, päiviä, ja viikkoja, joiden aikana Turma yritti Erkki-Martin kähminnän lomassa sisustaa keittiön seuraksi muutkin huoneet heidän talostaan professorin palkallaan, jotta voisi työn valmistuessa esitellä taloa Erkki-Martille ja saada tämän ajatukset hetkeksi kauemmas itsestään.

Talon ulkopuolinen osuus, eli piha, oli hyvin keskeneräinen. Yhden pensaan Turman sisko oli käynyt istuttamassa Turman mielestä väärään paikkaan, mutta se sai siihen jäädä, sillä eihän Erkki-Martista tai Turmasta kummastakaan ollut puutarhahommiin, eikä heitä kumpaistakaan oikeastaan voinut edes vähempää kiinnostaakaan.

Mikään ei kuitenkaan tuntunut rauhoittavan Erkki-Marttia. Vaikka hän esittikin Turmalle rauhallista, dyykkaavaa herrasmiestä (pariskunta dyykkasi edelleen ruokansa Ihmemaan naapurustosta sekä stadista), ei sen tarvinnut tarkoittaa sitä, että hän ei olisi edelleen ollut aivan tolallaan. Turman ollessa työpaikallaan, mies vietti päivät Ihmemaan kirjastossa selaillen seksiasento-oppaita ja muita asiaankuuluvia opuksia.

Pelottavat unet piinasivat Erkki-Marttia yöstä yöhön. Hän tunsi olevansa vasta puoliksi jonkun sellaisen sisällä mikä ei ollut hänelle vielä avointa.

Jopa ennen rauhoittavilta tuntuneilla dyykkausreissuillaan Erkki-Martti joutui jatkuvasti nieleskelemään, kun sydän tuntui hyppivän suun kautta ulos.

Sitten, eräänä keväisenä iltana kuin varkain Erkki-Martti kaivoi pienen sinisen rasian ruokapöydän tuolin pehmusteista aivan kuin Turma ei olisi huomannut hänen aikeitaan.

"Kuule Turma, tiedäthän, ettei rakkautta voi estää, se vain saapuu aikanaan ja olemme mielestäni kulkeneet yhdessä yhdyskuntajätteiden siivittämää polkua jo niin pitkään, että ajattelin pyytää sinulta josko tulisit vaimokseni?"

"Vihdoinkin se älysi kosia minua!"

"Oi! Tässä on niitä Kindermunayllätystimantteja joita keräsimme supermarketin takapihalta! Kuinka ihanaa, että olet koonnut ne yhteen!", Turma huudahti

"Teen vuoksesi mitä vain. Minähän rakastan sinua kuin porsas betonia.", Erkki huokaisi huomauttaen samalla Turmalle ettei ollut vielä saanut vastausta kysymykseensä.

"Ai, enkö minä jo vastannut myöntävästi...", Turma muisteli.

"Minä menen nyt, pidä tupa pystyssä rakkaani!"

Turman ja Erkki-Martin kihlajaisyöhön ei ollut sisältynyt mitään muhinointia muhevampaa, mutta Erkki-Martti tunsi silti, että nyt hän oli lähempänä sitä jotain kuin koskaan ennen.

Uusia tuulia puhalsi myös työrintamalta. Eräs Turman ystävä ehdotti, että Erkki-Martti ostaisi puolet hänen konkurssinpartaalla keikkuvasta arkkitehtitoimistostaan.

"Totta kai sinä otat paikan!", Turma kannusti.

"Mutta viimeiset säästömme menisivät osakkeiden ostamiseen. Taloudellinen tilanteemme romahtaisi", mietti Erkki-Martti ääneen.

"Naah, me dyykkaamme muutenkin. Sitä paitsi, luotan kykyihisi nostaa se puoti taas perustalleen", Turma tokaisi vielä kadotessaan saniteettitiloihin.

Turma oli varannut Erkki-Martin ensimmäisen työpäivän vapaaksi, jotta voisi kokata tälle ravitsevan roskisbrunssin aamiaiseksi. Kihlajaisten jälkeen melkein matoksi lattialle muuttunut Erkki-Martti vetäisi nopeasti aamiaisen naamariinsa ja juoksi pihalla odottavaan kimppakyytiin unohtaen kiitää rakastaan aamiaisesta.

"Poliiseja ei ole olemassa, poliiseja ei ole olemassa..."

Turma oli ensimmäistä kertaa yksin kotona, eikä Erkki-Martin iltamyöhään venynyt ensimmäinen työrupeama ollut hänelle mikään onnenpäivä. Onneksi ammattitaitoinen naispoliisi tuli pelastamaan Turman ja antoi tälle vielä psyykkistä tukea murtovarkaan odottaessa autossa.

"Tulisitpa jo kotiin, kulta..."

Aamulla Turma heräsi uupuneena Erkki-Martin laittamalle aamiaiselle.

"Meidän piti ottaa yhdet, tai siis kahdet, eikun siis kolmet Vikin kanssa, kun loimme yrityksemme tulevaisuutta", Erkki-Martti sepitti Turmalle syyllisyyden polttamat jäljet kasvoillaan.

"Pelkäsin, ettet tule. Iltani ja yöni olivat kumpainenkin hirvittäviä", Turma selitti apeana.

"En koskaan jättäisi sinua", Erkki-Martti lisäsi niin tyhjentävästi, ettei Turma voinut sanoa siihen enää yhtikäs mitään.

Häihin oli enää muutama päivä. Prameus ja juhlajärjestelyt eivät stressanneet kuitenkaan tulevaa Rouva Tulimetsää. Pariskunta oli päättänyt pitää pienet juhlat joihin kutsuttaisiin vain muutamia perhetuttuja lähinnä töistä ja Erkki-Martin opiskeluajoilta. Myöskään Erkki-Marttia eivät juhlajärjestelyt kiinnostaneet. Hän odotti vain turhuuksia seuraavaa laatuaikaa rakkaansa kanssa.

Jos ei syö, voi kuolla!

"Kun sinut saatoin kotiin, portilla mä suukon sain.
Sä kuiskasit hiljaa; "tehdas haiskoon, leipää tuo se vain".
Kun syksy riipoi lehdet puista, sinut vihdoin nain.
Ja viemärille astelemme jälleen rinnakkain."
 (Irwin Goodman - Lievestuoreen Liisa)

Turma punastui hieman Erkki-Martin lausuessa todistajien läsnäollessa kauniit sanat heidän liittonsa turvaksi.

Sitten Erkki-Martti pääsi tosimiehen toimiin. Tätä hän oli odottanut jo pari vuotta ja uskoi sen tuntuvan sitäkin paremmalta. Hän olisi pelännyt kertoa yhtiökumppanilleen Vikille olevansa kolmekymppinen neitsyt, sillä Viki oli melkoinen naistenmies ja kaikkien tuhmien vitsien isä. Viki todella tiesi, että äitien tekemää ovat vain mainosmiehet.

"Oletko valmis kulta?", uteli tuore aviomies.

"Olen. Sinun kanssasi, sillä tiedän, että olemme ikuisesti yhdessä. En koskaan haluaisi tätä kenenkään muun kanssa, " Turma sai kakaistua suudelmien lomasta.

Turman sanat olisivat saaneet Erkki-Martin tunteet kuohumaan vielä voimakkaammin, elleivät ne olisi jo ennestään kuohuneet yli äyräiden.

Neitsyyden menettämisen jälkeen Turma oli muuttunut todella kummalliseksi. Kyllähän sen tavallaan ymmärsi, kun oli mennyt rikki jotain sellaista mitä ei enää voisi korjata. Toisaalta hän taas oli tosi onnellinen siitä, että hänellä oli rakastava täysin hänelle omistautunut aviomies ja oma läävä.

Nainen oli kuitenkin nauranut hysteerisesti käsiään levitellen jouduttuaan professorin tehtävistä takaisin tutkijan hommiin sekavan käytöksensä vuoksi. Lisäksi hän oli alkanut raahata mielenkiintoisia työkavereita kotiin töistä. Esimerkiksi zombeja.

"Kuule neitoseni, mitä me sovimme koekappaleiden kotiintuomisesta?", Kyseli pelokas zombiefobinen Erkki-Martti hätääntyneenä tiedeuran eliitissä keikkuvalta vaimoltaan.

"Ei hän ole mikään koekappale, hän on ystävä. Helvetin hyvä shakin pelaaja!", Turma tokaisi vastaukseksi, eikä Erkki-Martin auttanut kuin seurata toimintaa avuttomana vierestä.

Pian Turman käytös alkoi ainakin ulospäin hieman tasaantua. Hän sai professorin paikkansa takaisin, eikä zombejakaan enää raahautunut töistä joka toinen päivä, vaikka välillä tosin edelleenkin.

Oli Lauantai-ilta. Pariskunnalla oli molemmilla ollut vapaa-päivä jonka he olivat viettäneet kierrellen naapurustoa roskakuskeiksi pukeutuneena. Dyykkausreissun jälkeen Turma kuitenkin teki yllättävän liikkeen.

"Kultaseni, etköhän ole päästellyt ilmojasi siinä jo tarpeeksi...", nainen totesi laskien kätensä Erkki-Martin takamukselle.

Erkki-Martti värähti hieman, mutta ymmärsi naisensa harvinaisen viestin.

Turmasta oli kuoriutunut liiton virallistamisen jälkeen suhteellisen rohkealiikkeinen nainen.

"Turma, pidätkö puutarhahommista?", Erkki-Martti uteli kesken muhinoinnin.

"En liiemmin ainakaan pihalla", vastasi Turma.

"Niin ajattelinkin, mutta olen silti perinteitä kunnioittava mies, ja mietin, että pitäisikö meidän hieman siementää omia mukuloitamme täällä sisätiloissa nyt kun kerran on kylvöaika..?" Erkki-Martti kuiskasi.

"Hyi!" Turma kiljaisi, mutta jatkoi sitten miehensä suutelemista.

---

Huomaan, että teen hieman lyhyitä osia! No, kannattaa lopettaa vielä kun on juttua jäljellä, sen tiedän.

Kommenttia toverit!

Lämmöllä, Lasidino.