Toivo tunsi itsensä laupiaaksi samarialaiseksi sen jälkeen, kun oli tehnyt elämänsä kaupat siskonsa kanssa. Pikkutytön muurahaisraukat olivat kuolla tylsyyteen kunnes Erkki-Martti vihdoin nosti esille ajatuksen siitä, että Rauha antaisi muurahaisensa huomattavasti leikkisämmän veljensä huomaan ja saisi vastalahjaksi Toivon SimKiller-sotilaan, joka ei vaatinut muurahaisten tavoin jatkuvaa huomiota. Poika näytti viihtyvän uusien huonekavereidensa seurassa.
Yläkerta oli Turman sisaren toimesta vihdoin saatu tuuletettua piltti-pierunhajusta, eikä portaita kiivetessään tarvinnut enää pukea kaasunaamaria. Tämä merkitsi sitä, että rakkaan pariskuntamme versot olivat nyt saaneet täysin uudistetut asuinhuoneet.
Turma ei ollut punastellut lainkaan Taijan kertoessa, että ullakko tuoksahti samalle kuin Turman huone heidän lapsuuden kodissaan. Nainen oli onnellinen, että lapset olivat perineet hänen piirteitänsä. Se todisti, että hän oli saavuttanut jotain suurta vaikeuksista huolimatta.
Rauha heräsi sateiseen viikonloppuaamupäivään. Hän ei ollut eläessään katsellut sadetta itsenäisesti. Todellisuus iski vasten kasvoja, kun Turma kutsui kaikuvalla äänellä kullannuppuansa syömään aamiaista.
"Lapseni, onpa mukavaa, että sinunkin yläpäähäsi on siunaantunut karvoitusta!", tokaisi Erkki-Martti tyttärelleen ylpeänä.
"Kiitos isä! Minustakin tuntuu nyt, että olen oikea prinsessa", Rauha tuumiskeli.
Erkki-Martti alkoi avata mukuloille päivän ohjelmaa. Miehen vapaa-päivä oli Toivolle ja Rauhalle yhtä kuin seikkailu. Tänään tuore itsenäisesti ajattelevien ikään päässeiden lapsien isä aikoi viedä heidät puistoon ympäristöön tutustumisen merkeissä.
Rauha kertasi Toivolle nopeasti, miten vanhempien edessä tulisi käyttäytyä, jotta tyttö saisi toiveensa kissanpennun hankinnasta läpi mahdollisimman nopeasti. Tämä koskisi myös tämänpäiväistä puistoretkeä. Kyllähän Rauha tiesi, että hänen veljensä olisi aivan liian kiltti näyttelemään yksinäistä vain siksi, että saisi säälistä toiveensa läpi.
Toivo-raukan alaleuka jumittui makean naurutuokion aikana.
Vekaroiden leikit eivät olleet tavanomaisia juuri taaperrusiästä varttuneille siminaluille, mutta toiminnan kaipuu oli kasvanut suureksi muurahaisterraarion ja shakkipöydän välissä kasvaneilla lapsilla.
Rauhan valvovan ja laskelmoivan katseen kääntyessä kohti keinumisen huumaa, Toivo antoi itselleen luvan yrittää hieman seurustella toisten lapsien kanssa. Hänellä tosin oli vaikeuksia saada äskettäin äkkäämänsä ihmislapsi kiinni.
"Odota! En tarkoita pahaa!", Toivo huudahti ja juoksi tytön kiinni.
"Anteeksi, säikähdin vain tuota kummallista tuoksua", Vernaksi itseään kutsuva tyttö selitti.
"Olen Toivo! Ja ei se mitään, minäkin säikähdin sitä tähän pahaan maailmaan tullessani" , poika sopersi.
"Varo! Tuo sinulta hämmentävästi näyttävä poika aikoo heittää sinua vesipallolla!" , Verna huudahti Rauhan janotessa ennenaikaista kostoa veljensä huonojen näyttelijänlahjojen mahdollisista huonoista seurauksista kissanpennun hankinnan saralla.
"Meidän on odotettava, kunnes isä keksii itselleen jotain kaiken hänen huomionsa vaativaa puuhaa", Rauha ohjeisti Toivoa lyhyen vesisodan jälkeen. Siihen ei kuitenkaan mennyt kauaa.
Sillä Erkki-Martti oli innostunut kalastamisesta. Hän oli huomannut, että se oli melkein yhtä kannattavaa kuin dyykkaaminen. Lammesta nousevan roinan määrä oli jopa roskissaalista suurempi, vaikkakin huomattavasti enemmän ruosteessa.
Toivo ja Rauha halusivat myös kokeila virvelin heittoa.
"Eikö isä ollut tässä aivan hetki sitten?", Toivo muisteli.
Ei sentään. Keski-ikäinen elämää nähnyt mies tarvitsee välillä mieltä nuorentavaa seuraa ja mustaa kahvia!
"Oletko kuullut Simchael Jacksonista?", yritti Erkki-Martti virittää keskustelua.
"WTF!? Ihan vanha juttu jo!", neitokainen huudahti tyrmistyneenä ja kehotti samalla Erkki-Marttia pysymään mukana ajan aalloilla. Siinäpä miehelle purtavaa loppuviikoksi. Eivätkö uudet kyvyt olleetkaan enää nykynuorten suosiossa?
"Hei söpsä tyttöihminen!"
* * * * * * * * *
Turma oli ollut työpäivänsä aikana ottamassa näytteitä purku-uhan alla olevan Outolaakson keinohedelmöitysklinikan odotusaulan hengitysilmasta ja dyykannut sieltä mukaansa perhe-elämän mullistavan yllätyksen.
"Silloin kun minä olin pieni, isäni opetti minua tökkimään tällaisilla tikuilla vain vaatimattomia käpylaamoja", Erkki-Martti totesi perhepelin tuodessa verkkokalvoille välähdyksiä lapsuudesta.
Illallisajan lähestyessä Turma oli loihtinut pötyä pöytään Erkki-Martin kalastamista ahvenista...
joissa taisi olla reilusti unihiekkaa.
Rauha oli kuin puhjennut ilmapallo sen jälkeen, kun erään aamupesun yhteydessä tajusi, ettei hän sittenkään ollut niin erilainen kuin oli luullut. Hänen hiuksensa olivat kasvaneet. Tilanne oli pelastettava päitä kääntävällä kampauksella.
"Kulta, miksi olet noin tuiman näköinen heti aamusta?", Turma huolehti katsoessaan mukulansa vääntelehtivää naamaria.
"Olen niin yksinäinen, minulla ei ole ystäviä koulussa eikä kotona!", Rauha valehteli.
Tosiasiassa kaksosilla oli paljon ystäviä. Luokkakavereiden vanhemmat vain olivat jostain kumman syystä kieltäneet jälkikasvuaan vierailemasta Tulimetsien luona.
Sen enempää Rauha ei äidillensä aikonut valehdella, vaan lähti Toivon kanssa ulostautumaan talosta kohti tien reunaa, jonne koulubussin oli tapana pysähtyä aamuisin.
Erkki-Martti ja Turma olivat valinneet mainion paikan aamuverryttelylle. Koulubussi ei päässyt lähtemään ja surullisen maineikkaan pariskuntamme takia kaikki Ihmemaan lapset myöhästyivät koulusta tunnin verran, mikä lisäsi avioparin kuuluisuutta entisestään.
Tyttären tunteet painoivat kipeästi Turman sydäntä. Simsityn sanomien lemmikkipalstalta löytyikin milenkiintoinen puolen sivun kokoinen punaisella painomusteella painettu ilmoitus: "KISSANI POIKI! EN SAA NUKUTUKSI! PELASTAKAA VÄSYNYT MIES!!!"
Turman kerrottua avunhuudosta Erkki-Martille, säntäsi herrasmies oitis pääkallopaikalle hakemaan yhden lihapullanvärisen kissanpalleron Tulimetsien keskuuteen.
Turma itse oli liiankin kiintynyt pieneen Riina-kissaan, ja vei sen mukanaan töihin heti kun se oli päässyt uuden kotinsa makuun. Raukka ei ehtinyt edes syödä.
Uudenlaisesta perheonnesta vielä autuaan tietämättömät vekarat uurastivat yläkerrassa tulevaisuuden parissa.
Turman ja Riinan palattua koe-eläinlaitoksesta, jossa Turma oli tänään viettänyt työpäiväänsä, Rauha ei ollut uskoa silmiään pienen poronpapanaa muistuttavan kissanrääpäleen astellessa keittiöön välipala-aikaan.
"Hör rör pör pär pur kun sinä olet suloinen!", hihkui tyttö täyttä kurkkua, mikä sai kovia kokeneen luontokappaleen tärisemään kauhusta.
Toivoa koko kissaparka ei oikeastaan vähempää kiinnostanut. Hän oli puksuttanut siskonsa rinnalla tämän toteuttaessa toiveitaan vain viattoman ja kiltin luonteensa takia. Toivo sai nyt tilaisuuden jutella miesten kesken Turman työkaverille olohuoneen sohvalla. Mies oli herättänyt Toivon päiväunilta, mikä sai toivon avautumaan miehelle juuri näkemästään unesta.
"Tapasin puistossa yhden tytön viime viikonloppuna. Näin unta, että menimme naimisiin ja meillä oli talo täynnä vaaleanpunaisia tuholaisia, kolme kanikamua ja yksi teini-ikäinen tyttö!", Toivo selitti selittämistään miehen hämmentyessä entisestään.
"Olen niin ylpeä Riinasta! Pelasin sen kanssa juuri laamapeliä, niin fiksu raksupoksu!"
Ennen nukkumaan menoa Rauha kävi vielä kerskumassa muurahaisille uudesta lemmikistään.
Toivo ei ollut syntynyt turhaan tähän maailmaan. Hänessä oli selvästi ainesta erikoistuakseen johonkin niin erikoiseen ammattiin, ettei maailma yksinkertaisesti pärjäisi ilman häntä. Pojan koulumenestys oli rajaton. Tai sitten se olikin alfauros Erkki-Martin geenien siunaama luontainen älykkyys.
Älykkyyttä ei tosiaan puuttunut. Erkki-Martti ja hänen yhtiökumppaninsa olivat sopineet siitä, että mies ottaisi vastaan vaativan tehtävän ja solmisi sopimuksen Ihmemaan kaupungin ja kahden miehen yrityksen välille. Rauha oli erittäin ylpeä isästään. Tyttö jätti jopa Riinan hetkeksi rauhaan juostessaan onnittelemaan elättäjäänsä.
Illallisella nostettiin malja Erkki-Martin ja hänen ystävänsä yrityksen menestyksekkäälle tulevaisuudelle.
"Lapset, minä alan saavuttaa urani huippua, mutta taivas on auki. Minä en koskaan kosketa huippua. Suuntaan kohti ääretöntä, ja sen yli...", Erkki-Martti jatkoi vielä pitkään päättäen puheensa lopulta siihen, että veisi rakkaan Turmansa tänään kaupunkiin syömään, ja ehkä hieman myös dyykkaamaan jos sää suosii. Lapset ja Riina saisivat lapsenvahdin koko illaksi. Toivoa alkoi jo kyllästyttää.
Tekopyhän paviaanin ilmestyttyä Rauha päätti aivopestä nopeasti viattoman veljensä, jotta ei menettäisi leikkikaveria tuolle säälittävälle kilpailija-viritykselle.
"Pliis siirtyisitkö ees vähän, hei c'mon..."
Mukulat ottivatkin kaiken ilon irti lastenhoitajan kadotessa yön pimentämään yläkertaan tietokoneelle, ja leikkivät siihen asti, kunnes Toivo sammui sohvalle. Rauha päätti lähteä jääkaapille hakemaan öistä hiukopalaa, mutta ensin hän kävisi suihkussa.
Juuri kun Rauha oli pääsemässä jääkaapille isän löntystävät askeleet kantautuivat kyökkiin.
"Missä Leivonen on?", Erkki-Martti kysyi huolestuneena nähdessään tyttärensä kukkuvan keittiössä vielä viikonpäivän vaihtuessa toiseksi.
"Se sanoi, että sen pitää lypsää maito ja poimia mansikat", tokaisi Rauha kurnivan vatsansa kanssa.
Erkki-Martin miehinen rakkauden musertama selkäranka ei kestänyt Rauhan nälkäisen vatsan ääniä. Hän lupasi rauhan maistaa palasen perintöjuustokakkua, jota Turma oli syönyt raskauden aikana, jos Rauha ensin kävisi vaihtamassa pyjaman päälleen ja lupaisi vetää kakun sutjakasti naamariinsa ja painua sitten pehkuihin.
Erkki-Martti kiiruhti heti tyttärensä ohjeistamisen jälkeen yläkerran tietokoneen luokse rankaisemaan Simbookissa surfaavaa lastenhoitajaa.
"On tämä perheen pään elämä sitten kiireistä", hän mietti.
"Toivottavasti se pieni iilimato ei imenyt koko jääkaappia kuiviin..."
* * * * * * * *
Syntymäpäivänsä aamuna Toivo ja Rauha kaivoivat viimeöisen perintökakun esiin ja keskustelivat tulevaisuudesta. Mitä ihmeitä suruton nuoruusaika toisikaan tullessaan. Se olisi varmasti täynnä seikkailuja. Rauhaa huoletti se, että Riina jäisi isän ja äidin huomaan jos hän yltyisi liiaksi seikkailemaan veljensä kanssa.
Epätavallisen pitkä osa mulle. Tykkään kyllä itse noista lapsista ihan hirveästi! Huoh mulla on YO-kirjotukset ja pitäs sikäli mikäli alkaa lukemaan mut huoh eihän mua tietenkään kinosta! :D Mutta toivon mukaan jaksan edes yrittää leikkiä opiskelijaa lol. Toivottavasti Toivon ja Rauhankin koulu jatkuu yhtä hyvin jotta pääsevät yliopistoon ennen mua. No, sehän on välttämätöntä ja itsestäänselvää Erkki-Martin geeneillä.
Lämmöllä, Lasidino <3
Kommentit